Aluebudjettien alijäämät herättävät huolta Venäjällä

Aluebudjettien (konsolidoitu alue- ja kuntataso) osuus koko julkisen talouden menoista Venäjällä on hieman yli kolmannes. Aluetason budjetit vastaavat valtaosasta asumiseen, koulutukseen ja kulttuuriin liittyvistä kuluista sekä suuresta osasta terveydenhoitomenoja. Valtaosa julkisen talouden pienipalkkaisista työntekijöistä on alue- ja kuntatasojen palkkalistoilla. Vuoden 2012 jälkeen määrätyt julkisen sektorin palkkojen korotukset ja muut menolisäykset ovatkin rasittaneet etenkin eräiden alueiden budjettitasapainoa.

Alueiden velkaantuminen oli erityisen nopeaa vuosina 2013–15, jolloin useat alueet rahoittivat alijäämäänsä pankkilainoilla. Vuonna 2015 alueiden velanhoitokuluja leikattiin muuttamalla pankkilainoja keskusvallan myöntämiksi kolmen vuoden budjettilainoiksi. Siitä huolimatta velan hoitokulut ovat muutamilla alueilla muodostuneet ylivoimaisiksi. Lokakuussa mm. Udmurtia, Hakassia ja Karjalan tasavalta pyysivät julkisesti finanssiministeriöltä apua menojensa rahoittamiseksi. Tänä vuonna erääntyviä budjettilainoja on nyt määrä järjestellä uudelleen lainojen maksuaikaa pidentämällä ja korkoa laskemalla.

Yhteensä aluebudjetit ovat liki tasapainossa, mutta erot alueiden välillä ovat suuria. Alueiden mahdollisuudet supistaa menojaan tai kasvattaa omia tulojaan ovat hyvin rajallisia. Aluebudjettien tuloista noin puolet koostuu yritysten voittoverosta ja yksityishenkilöiden tuloverosta. Keskusvallan maksamien tulonsiirtojen osuus on keskimäärin alle 20 % kaikista tuloista. Tulonsiirtojen osuus Kaukoidän federaatiopiirin alueilla on kuitenkin noin 40 % ja Pohjois-Kaukasian alueilla noin 70 %. Erityisesti näissä kahdessa federaatiopiirissä on joukko köyhiä alueita, joiden budjetti on täysin riippuvainen tulonsiirroista ja budjettilainoista.