Kiinassa inflaatio pysytteli viime vuonna hyvin vaimeana, hintojen muutoksien seurantaan kohdistuu epävarmuuksia

Kiinassa ei nähty samanlaista hintojen nousua pandemian jälkeen kuin suuressa osassa muuta maailmaa. Sekä vuonna 2023 että 2024 kuluttajahintainflaatio oli vain 0,2 prosenttia. Myös alueelliset erot kuluttajahintainflaatiossa ovat huomattavan pieniä. Viime vuonna kuluttajahintojen muutokset maan 31 alueella asettuivat -0,2 ja +0,5 prosentin väliin.

Hintojenmuutos kuluttajainflaation eri alaerissä on myös ollut maltillista. Viime vuonna palveluiden hinnat nousivat 0,7 %, ja kulutustavaroiden hinnat laskivat 0,1 %. Nopeinta hinnannousu oli viihde- ja matkailupalveluissa (+3,5 % vuonna 2024). Myös koulutuksen (+1,6 %), terveydenhuollon (1,3 %) ja vaatteiden (1,4 %) hinnat nousivat hieman. Ruuan hinnat laskivat (-0,6 %), mikä johtui mm. muiden kuin sianlihan, hedelmien, ruokaöljyn ja munien hintojen halpenemisesta. Sianliha puolestaan kallistui jälleen (+8 %). Kuljetuksen (-5,1 %) ja polttoaineiden (-0,7 %) ja vuokrien (-0,2 %) hinnat laskivat.

Teollisuustuotannon, viennin ja asuntojen hintatasot laskivat viime vuonna

Lähteet: Kiinan tilastovirasto, Kiinan tulli, CEIC ja BOFIT.

Kiinan hintakehityksen seuranta on vaikeutunut, sillä tilastovirasto on lopettanut mm. vähittäismyyntihintojen ja investointihintojen julkaisemisen. Esimerkiksi IMF on huomauttanut Kiinaa myös siitä, että kuluttaja- ja tuottajahintojen seurantaa vaikeuttaa se, ettei niiden laskennassa käytettäviä alaerien painoja julkaista, jolloin hintojenmuutoksen tekijöitä on vaikea seurata. Tilastovirasto kertoo päivittävänsä painot viiden vuoden välein. Kiinassa ruuan hinnalla tiedetään olevan suurempi paino kuin kehittyneemmissä maissa. Kulutuskorin koostumus joudutaan arvioimaan ja useimpien arvioiden mukaan ruuan hinnan osuus on laskenut noin viidennekseen vajaan kymmenen vuoden takaisesta noin kolmanneksesta. Tilastovirasto kerää tietoja myös yksittäisten elintarvikkeiden hinnoista toreilla ja kaupoissa viikkotasolla ja teollisuuden tuotannontekijöiden hinnoista 10 päivän välein. Näiden perusteella on kuitenkin vaikea arvioida yleistä hintakehitystä.

Kuluttajahintojen muutoksia vaimentaa myös se, että energianhintoja säännellään osittain yhä. Bensiinin ja dieselöljyn vähittäismyyntihinnat seurailevat öljyn maailmanmarkkinahintaa, mutta viranomaiset asettavat hinnoille ylärajan ja voivat muutenkin tarvittaessa puuttua hinnoitteluun. Joulukuussa 95-oktaaninen bensiini maksoi maassa keskimäärin 8 juania (1,1 euroa) litralta, 3 % vähemmän kuin vuotta aiemmin. Kotitaloussähkön hinta sen sijaan on pidetty muuttumattomana vuodesta 2017 lähtien. Teollisuuden maksamassa sähkönhinnassa on pieniä vaihteluita ja viime vuonna se laski hieman.

Asuntojen hinnoista on niin ikään vain rajallisesti koko maan kattavia tilastoja. Tilastovirasto julkaisee tietoja asuntohintojen kehityksestä maan 70 isossa kaupungissa, mutta näiden on arveltu näyttävän maltillisempia hinnanmuutoksia, kuin monilla alueilla todellisuudessa on nähty. Näin voi olla erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa kiinteistösektori on suurissa ongelmissa ja monilla alueilla myyntimäärät pieniä. Virallisten tilastojen mukaan olemassa olevien asuntojen hinnat laskivat viime vuonna 70 kaupungissa keskimäärin 9 % (-16 % vuoden 2021 hintahuipusta) ja uudisasuntojen hinnat 6 % (-9 % vuoden 2021 huipusta). Pekingissä ja Shanghaissa hinnanlasku oli muuta maata maltillisempaa ja hinnat ovat laskeneet erityisesti pienemmissä kaupungeissa.

Tuottajahinnat laskivat viime vuonna 2,2 % ja tehdasteollisuustuotannon hinnat 2,9 %. Elektroniikka- sekä laitevalmistuksen ja erityisesti raskaan teollisuuden (kuten kivihiilen louhinnan, öljynjalostuksen sekä kemikaali-, mineraali- ja metallituotannon) hinnat laskivat. Tuottajahintojen halpeneminen on näkynyt myös vientihintojen laskuna. Viennin yksikköhinta oli viime vuonna keskimäärin 6 % vuodentakaista halvempi.

Kokonaistalouden hintakehitystä voi arvioida BKT-deflaattorin avulla. Kiinan tilastovirasto ei julkaise BKT-deflaattoria, mutta se voidaan laskea nimellisen ja reaalisen kasvun erotuksena. Viime vuonna BKT-deflaattori oli -0,8 %, eli taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden hinnat keskimäärin laskivat. Myös BKT-deflaattorin paikkansapitävyyteen hintatason kuvaajana Kiinassa kohdistuu epävarmuutta, sillä on arveltu, että sitä saatetaan aliarvioida, jotta BKT:n reaalikasvu saadaan suuremmaksi. Mm. BOFITin vaihtoehtoinen BKT-laskelma perustuu tähän oletukseen ja laskelmissa BKT-deflaattori uudelleenarvioidaan eri menetelmin. 

Kiinan BKT-deflaattori on ollut jo pitkään negatiivinen

Lähteet: Kiinan tilastovirasto, CEIC ja BOFIT.