Venäjällä vuoden 2024 sato jäi odotuksista

Edellisvuoden 2023 viljasato oli suotuisien säiden ansiosta poikkeuksellisen suuri. Vuonna 2024 sato jäi odotuksiakin heikommaksi ja kaikkien viljakasvien sato oli yhteensä noin 125 miljoonaa tonnia eli 14 % vähemmän kuin vuonna 2023. Vehnää korjattiin viime vuonna 82 miljoonaa tonnia, eli 16 % edellisvuotista vähemmän. Myös monien muiden viljelykasvien satomäärät supistuivat selvästi: maissin, ohran ja sokerijuurikkaan sato supistui 20 %, perunoiden 10 %. Heikkoa satoa on selitetty epäsuotuisilla sääolosuhteilla, mutta myös mm. laadukkaiden siementen, eräiden koneiden ja laitteiden sekä työvoiman saatavuudessa on ollut ongelmia.

Huonosta sadosta huolimatta Venäjä on täysin omavarainen useimpien maataloustuotteiden osalta. Jotta tuotannon supistuminen ei heijastuisi kotimaisiin hintoihin, monien viljelykasvien vientiä on rajoitettu. Vehnän vientikiintiö keväälle 2025 on hieman alle 11 milj. tonnia, kun vuoden 2024 kiintiö oli 29 milj. tonnia. Riisin vienti on kokonaan kielletty kesäkuuhun 2025 saakka.

Kiintiöiden mukaisesta viennistä maksetaan vientitulli, joka määräytyy vientihinnan ja hallinnollisen viitehinnan eroista. Erityisenä poikkeuksena on säädetty, että Ukrainalta miehitettyjen alueiden viljanvienti kolmansiin maihin on tullivapaata tietyn kiintiön sisällä. Ukrainalta ryöstetyn viljan erottaminen venäläisestä tuotannosta on ilmeisen vaikeaa.

Kaikkien vientirajoitusten kääntöpuolena on viljelijöiden kannattavuusongelmat. Kotimarkkinahinnan sääntely vientiä rajoittamalla kasvattaa samalla painetta lisätä erilaisia maatalouden tukia. Uusia investointeja esimerkiksi siemeniin, koneisiin, varastointiin ja tuotekehitykseen on vaikea perustella ainakaan markkinahinnoilla tai lupaavilla vientinäkymillä.

Maataloustuotannon ongelmat heijastuvat myös karjatalouteen. Maitotilojen maidontuotannon määrän kasvu loppui keväällä 2024, ja tammi-marraskuussa maitoa tuotettiin vain saman verran kuin edellisvuonna. Lehtitietojen mukaan moni meijeri supisti voin tuotantoa loppuvuonna kohonneiden kustannusten takia. Sen sijaan jo vuonna 2023 alkanut kananmunien tuotannon supistuminen loppui kesällä 2024 ja vuoden 2024 lopulla tuotanto jo kasvoi hieman. Munaongelma johti vuoden 2023 lopulla vähittäishintojen rajuun nousuun, mitä paikattiin osittaisella hintasääntelyllä, kananmunien tuonnin helpotuksilla sekä kotimaisen tuotannon tukiohjelmilla.

Heikompi satovuosi ja toimitusketjujen ongelmat heijastuvat elintarviketeollisuuteen, missä tuotannon vuosikasvu vielä alkuvuonna oli 6 %, mutta loppuvuonna enää noin prosentin. Kasvun hiipuminen on osaltaan johtanut elintarvikkeiden hintojen nopeaan nousuun. Marraskuussa 2024 elintarvikkeiden hinnat nousivat 10 % edellisvuodesta, mutta muutamien yksittäisten tuotteiden kohdalla inflaatio on ollut selvästi tätä nopeampaa. 

Etenkin voin hinnannousu on ollut hämmentävän nopeaa, marraskuussa 2024 hinta oli 34 % korkeampi kuin vuotta aiemmin. Vähittäiskaupassa maidon ja maitotuotteiden hinnannousu samaan aikaan oli 14 %. Tilanteeseen on tuttuun tapaan puututtu helpottamalla tuontia, ohjeistamalla aluehallintoviranomaiset huolehtimaan paikallisista hinnoista ja avaamalla kilpailuviranomaisen tutkinta mahdollisesta hintamanipulaatiosta. Lisäksi mm. voin, omenoiden ja perunoiden tuontitulli on poistettu kesäkuun puoliväliin saakka.

Elintarvikkeiden inflaatio kiihtyi loppuvuonna

Lähteet: Rosstat, CEIC, BOFIT.

Alkavalle vuodelle luvassa veronkorotuksia ja tukiohjelmia

Vuoden 2025 alusta kaikkien yritysten tulovero nousee. Lisäksi esim. maatalouskoneiden kierrätysmaksu nousee vuoden alussa. Kierrätysmaksu, eli laitteen hankinnan yhteydessä maksettava kertavero, nousee viisinkertaiseksi. Vero kohdistuu maatalouskoneisiin, joiden kotimainen tuotanto riittää kattamaan kysynnän. Maksulla pyritään tukemaan kotimaista teollisuutta ja tuonninkorvausta sekä edistämään vaikeasti määriteltävää tavoitetta Venäjän teknologisesta suvereniteetista. Koska maksun aiheuttamaa hinnannousua on tarkoitus hillitä maatalouskoneiden hintakontrollia tiukentamalla, sen vaikutusta kotimaisen teollisuuden kannattavuuteen on mahdotonta arvioida. Sen sijaan lienee selvää, että tuontikilpailun hiipuessa maatalouskoneiden tarjonta supistuu ja lopputuotteiden hinnat nousevat.

Maatalouden budjettituki koostuu federaation ja aluetasojen tukiohjelmista sekä federaatiotason antamasta lainojen korkotuesta. Kaikkien tukimuotojen on luvattu jatkuvan tänä vuonna jokseenkin edellisvuoden tasolla. Erityisesti maitokarjan tuotantoon on luvattu edullisia korkotuettuja lainoja aiempia vuosia enemmän. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden prioriteettialojen tuettujen luottojen korko on vuodesta 2017 ollut korkeintaan 5 %.

Venäjä on yksi maailman suurimpia vehnän viejiä, ja valtion rooli viennin järjestämisessä on kasvanut monin tavoin viime vuosina. Viljanviejien etujärjestö (Sojuz Exporterov) listasi loppuvuonna 13 Euraasian talousliiton ulkopuolista maata, joihin viljaa viedään jatkossa vain suoraan valtiollisille ostajille. Vaikka kyseessä ei ole virallinen määräys, ohjeistus käytännössä rajoittaa ulkomaisten välittäjien roolia vientikauppojen järjestämisessä.  Viljan vienti keskittyy Mustanmeren ja Azovanmeren satamiin. Näiden lisäksi Venäjä hyödyntänee myös miehittämänsä Krimin satamia. Suuri osa vientiterminaaleista on viime vuosina siirtynyt valtionyritysten suoraan tai epäsuoraan määräysvaltaan. Valtion pankeista etenkin VTB on laajentanut omistuksiaan myös muilla maatalouteen liittyvillä aloilla.

Viljakasvien viljely on pääosin suurten agroholding-yhtiöiden hallussa

Noin kaksi kolmasosaa viljelymaaksi luokitellusta maasta on valtion omistamaa. Yksityisessä omistuksessa on noin 130 milj. hehtaaria, mistä noin 24 milj. hehtaaria on suurten maatalousyritysten hallussa. Valtaosa Venäjän viljasadosta tulee näiltä suuryritysten pelloilta. Vuonna 2024 liki 70 % viljakasvien ja lähes 90 % sokerijuurikkaan sadosta kerättiin suurten agroholding-yhtiöiden hallitsemilta tiloilta. Sen sijaan perunoiden ja monien muiden vihannesten tilastoidusta tuotannosta valtaosa kasvatetaan yhä yksityisviljelijöiden pienpalstoilla.

Konsulttiyhtiö BEFL:n selvityksen mukaan toukokuussa 2024 maassa oli 40 suurta agroholding-yhtiötä, joilla oli hallussaan vähintään 150 tuhatta hehtaaria viljelymaata. Suurimmat maanomistajat ovat maan suurin lihakarjan tuottaja Miratorg sekä entisen maatalousministeri Alexander Tkachevin omistama Agrokompleks, joiden kummankin hallinnassa on yli miljoona hehtaaria maata. Yritysten osuus maanomistuksesta ja tuotannosta on kasvanut vähitellen, kymmenen vuotta sitten suurten maatalousyritysten omistuksessa oli 16 milj. hehtaaria viljelymaata.