Tuoreet selvitykset arvioivat Keski-Aasian väylähankkeita

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) alaisen Kansainvälisen kuljetusfoorumin (ITF) selvitys arvioi Keski-Aasian asemaa Euraasian mantereen yhtenä solmukohtana. Maailmanpankin selvitys puolestaan arvioi Kiinan käynnistämää Uusi silkkitie -hanketta kokonaisuutena. Molemmat näkevät mantereen ylittävät maayhteydet merkittävinä mutta eivät mullistavina.

Keski-Aasiaa (Kazakstan, Kirgisia, Uzbekistan, Tadžikistan, Turkmenistan) määrittää eristyneisyys. Paremmat yhteydet eivät välttämättä muuttaisi raaka-aineiden vientiin pohjaavia talousjärjestelmiä, mutta ne monipuolistaisivat kauppakumppanijoukkoa. Tosin mm. rajatarkastuskäytäntöjen ennakoimattomuus vähentää kansainvälistä kauppaa.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) arvioi raportissaan, että kaikkien suunniteltujen väylähankkeiden toteutuminen voisi kasvattaa Uzbekistanin reaalituloja 6 % vuoteen 2040 mennessä ja Kazakstanin 4,5 %, mutta suunnitelmista on pitkä matka toteutukseen. Maailmanpankin selvitykseen sisältyvän arvion mukaan Kiinan silkkitiesuunnitelmaan kuuluvien väylien rakentamisen suora vaikutus Keski-Aasian reaalituloihin olisi reilun prosentin verran. Suurimman edun saisi Uzbekistanin, Kirgisian ja Tadžikistanin jakama Ferganan laakso ja pienimmän Turkmenistan. Silkkitieyhteyksien etu olisi melko pieni erilaisten kauppaan liittyvien asiakirja- ja rajatarkastuskäytäntöjen järkeistämisen ja yhtenäistämisen etuihin verrattuna.

Ongelmista huolimatta Keski-Aasiassa on onnistuttu tekemään myös toimivia ratkaisuja. Kiinan ja Euroopan väliset tavarajunat kykenevät useimmiten kulkemaan Kazakstanin läpi suunnitellun aikataulun mukaan kohtuuttomitta viivytyksittä. Kuljetus Kiinasta Eurooppaan kestää kohteista riippuen noin 15 päivää (laivakuljetukset noin 30 päivää). Suurista investoinneista huolimatta Kiinan ja Euroopan välisestä tavarakaupan arvosta vain 2−3 % on junakuljetuksia laiva- ja lentorahdin hallitessa tavaravirtoja.