BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly Review 2018/15
Kiina ostaa kaksi kolmasosaa maailmanmarkkinoilla myytävistä soijapavuista. Soijalla tyydytetään keskeinen osa Kiinan tuotantoeläinten proteiinintarpeesta, ja kotimainen tuotanto kattaa vain pienen osan soijan kysynnästä. Nykyisen viisivuotissuunnitelman 2016–2020 tavoitteena on vähentää Kiinan riippuvuutta tuontisoijasta kannustamalla maanviljelijöitä tuottamaan enemmän soijapapua maissin kustannuksella. Vuoteen 2020 mennessä maissin viljelypinta-alan halutaan laskevan 13 % vuoden 2015 tasosta ja soijapavun viljelyalan kasvavan 40 %.
Kiinassa maissista on ollut ylituotantoa, sillä aiemmin käytössä ollut maissin takuuhinta oli niin korkea, että se kannusti maanviljelijöitä maissinviljelyyn kysynnästä riippumatta. Soijanviljelyä kannustetaan nykyään etenkin merkittävillä viljelytuilla. Myös tuontitullien käyttämistä soijanviljelyn lisäämiseksi on spekuloitu, sillä ne nostaisivat kotimaisia tuottajahintoja. Yli kolmannes Kiinan tuontisoijasta tulee Yhdysvalloista, ja maiden välisten kauppakiistojen kärjistyessä Kiina onkin väläytellyt 25 prosentin tulleja Yhdysvalloista tuotavalle soijalle. Soijaan kohdistuvat tuontirajoitukset haittaisivat kuitenkin lihantuotantoa ja kiihdyttäisivät inflaatiota, sillä kolmannes Kiinan tuonnista tulee Yhdysvalloista. Näin suurta määrää on vaikea korvata tuonnilla muista maista. Suurin osa soijapapujen tuonnista on kiinalaisten eikä enää monikansallisten yritysten käsissä.
Vuonna 2017 soijapapujen tuotanto kasvoi 12 % ja maissin tuotanto laski noin -2 %. Soijapavun tuontivolyymi kasvoi kuitenkin noin 14 %, kun taas maissin tuonti laski lähes -11 %. Tämän vuoden näkymiä sotkee kauppasodan uhka ja sen vaikutus soijan ja maissin hintaan.
Suurin osa maataloustuotteiden takuuhinnoista on poistettu, mutta vehnällä ja riisillä ne ovat vielä käytössä.