Pääoman armahduslaki testissä Venäjällä

Monien venäläisten arvioidaan siirtäneen laittomasti varojaan ulkomaille mm. välttääkseen veroja ja piilottaakseen omaisuuttaan. Pääoman armahduslain tavoitteena on ollut saada nämä varat viranomaisten tietoon ja takaisin Venäjälle. Lain puitteissa viranomaisille ilmoitetun ulkomaisen omaisuuden alkuperää ei tarvitse selvittää ja ilmoituksesta ei aiheudu oikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia.

Ensimmäisen kerran (jonka piti alunperin jäädä ainoaksi) pääoman armahduslain puitteissa ilmoituksia ulkomaisesta omaisuudesta sai tehdä vuosina 2015−16. Toinen kierros ajoittui vuosille 2018−19. Finanssiministeriön mukaan tänä aikana ilmoituksia tehtiin yhteensä noin 19 000 ja ne kattoivat noin 35 mrd. euron arvosta varoja.

Nyt käynnissä oleva kolmas kierros on voimassa helmikuun loppuun. Vaatimuksia on tiukennettu, sillä nyt ulkomaisissa pankeissa olevat varat pitää siirtää venäläisiin pankkeihin. Ulkomaille rekisteröidyt yhtiöt pitää joko sulkea tai rekisteröidä ns. kotimaisiin veroparatiiseihin eli Kaliningradiin ja Vladivostokiin runsas vuosi sitten perustetuille erityistalousalueille. Alueille on toistaiseksi rekisteröitynyt kymmenkunta yritystä, joista pääosalla on kytköksiä Yhdysvaltain pakotelistalle joutuneeseen liikemies Oleg Deripaskaan.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n takavarikoimia pääoman armahdukseen liittyviä dokumentteja on tänä syksynä käytetty todisteena vireillä olevassa oikeusjutussa, jossa liikemiestä syytetään varojen laittomasta siirrosta ulkomaille Ust Lugan sataman rakentamisen yhteydessä. Todisteiden laillisuutta puitiin useean kertaan eri oikeusasteissa. Asiasta tiedotettiin myös presidentti Putinille, joka lain voimaantullessa korosti, että viranomaiset eivät käytä sen puitteissa saatuja tietoja väärin. Lopulta korkein oikeus päätti, että pääoman armahdukseen liittyviä tietoja ei saa käyttää todisteena. Tapaus saattaa heijastaa Venäjän järjestelmän sisäistä sekaannusta samaan tapaan kuin viimekeväinen Baring Vostok -yhtiön tapaus (Viikkokatsaus 23/2019).