Kiinan varjopankkitoiminta kasvoi voimakkaasti vuodesta 2009 vuoteen 2015 saakka, mutta on viime aikoina supistunut

Alkujaan laajentuminen oli rahoitusmarkkinoiden vapautustoimien ohella seurausta pankkien luotonantoon kohdistetuista rajoitteista. Viime aikoina varjopankkisektorin koko on kuitenkin supistunut.

IMF arvioi Artikla IV -raportissaan elokuussa, että varjopankkisektorin koon supistuminen runsaaseen 20 000 mrd. juaniin (2 800 mrd. USD) on pitkälti seurausta viranomaisten tiukentuneesta sääntelystä. Järjestö suosittaa toimia, jotka siirtävät toimintaa varjopankkisektorilta viralliselle pankkisektorille. Toisin kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa, Kiinassa varjopankkitoiminnan avulla on rahoitettu etenkin yrityksiä, ei niinkään kotitalouksien asuntoinvestointeja.

Kiinan varjopankkitoiminnassa on useita sopimus- ja järjestelytyyppejä. Niissä kaikissa kerätään sijoittajilta varoja, jotka lainataan rahoituksen tarvitsijoille siten, ettei pankki ole muodollisesti velkojana vaan jonkinlaisena välittäjänä. Välittäjänä voi olla muukin rahoitusalan yritys kuin pankki. Varjopankkitoiminnalle ei ole täsmällistä määritelmää, mutta siihen kuuluvat mm. seuraavat rahoitusjärjestelyt.

Omaisuudenhoitosopimuksissa säästäjä sijoittaa varansa pankkitalletusta muistuttavalla sopimuksella tilille, jonka varat pankki lainaa ja sijoittaa asiakkaan puolesta, mutta ei ota lainoja omaan taseeseensa, eikä ole velkaa sijoittajalle. Arvopaperisijoitukset eivät ole pääasiallinen sijoituskohde, vaan varoja on voitu lainata velallisille tavanomaisilla lainasopimuksilla. Näillä sijoituksilla on usein epävirallinen pankin takaus, joten niitä on pidetty turvallisina. Viranomaiset ovat parhaillaan estämässä näitä epävirallisia takauksia uusilla säädöksillä, joiden pitäisi tulla voimaan täysimääräisesti vuoden 2020 loppuun mennessä.

Toista yleistä järjestelyä on usein kutsuttu englanniksi nimellä entrusted lending. Pankki neuvottelee ja välittää lainan kahden osapuolen välille ja hoitaa lainajärjestelyn dokumentaation, mutta ei itse asetu velalliseksi eikä velkojaksi. Osapuolet ovat yleensä yrityksiä, joskin toisinaan pankki on myöhemmin ostanut velkomisoikeudet. 

Trustilainoja eivät järjestele pankit vaan erilliset trustiyhtiöt, jotka keräävät sijoituksia myös pankeilta. Velalliset ovat usein luottokelpoisuudeltaan huonompia kuin pankkilainoja saavat yritykset.

Vertaislainatoiminnassa osapuolet ovat yleensä yksityishenkilöitä, joiden välisiä lainoja on välitetty tarkoitukseen suunnitelluilla alustoilla. Viranomaiset ovat rajoittaneet säädöksin myös tämän markkinan kasvua.