Venäjällä monokaupunkien tukitoimien vaikutukset epäselviä

Vuosina 2009–16 tukitoimia tehtiin presidentin ja hallituksen asetusten yms. pohjalta, ja monokaupunkien kehitysohjelma hyväksyttiin vasta vuoden 2016 lopulla. Valtiontalouden tarkastusviraston (VT) selvityksen mukaan ohjelma ei ole riittävän kokonaisvaltainen, pitkäaikainen eikä konkreettinen. Toiminnassa on VT:n mukaan päällekkäisyyttä ja koordinointi on riittämätöntä. Toiminnassa on federaatiotason osapuolina mukana mm. 12 ministeriötä ja 9 lainarahoittajaa (esim. 4 suurta valtionpankkia). Seurantatilastointia hoitaa 4 federaation viranomaista, sitä ei ole yhtenäistetty, ja eräistä oleellisista seurantaindikaattoreista päätettiin vasta tämän vuoden alkukuukausina. Lisäksi kaupunginmuodostajayritysten tiedot ovat osin luottamuksellisia.

VT toteaa, että tukitoimien tuloksellisuutta ei voi arvioida. Sen mukaan kellään federaation toimeenpanoviranomaisella ei ole luotettavaa tietoa myöskään tukitoimien suuruudesta. Varojensiirrot julkisen talouden muista budjeteista monokaupungeille olivat 0,6 % koko julkisen talouden menoista vuosina 2010–16. Siitä 30 % meni 8 suurimmalle kaupungille. Budjettirahoituksen ohella tukitoimina on käytetty luototusta ja verohelpotuksia. Monokaupunkien kanssa on tehty sopimuksia infrainvestointien yhteisrahoituksesta, ja monokaupunkeihin on perustettu nopeutetun kehityksen alueita.

Virallisesti monokaupunkeja on 319 eli hieman vähemmän kuin vuoden 2009 laman aikaan. Monokaupungeiksi määritellään lähinnä ne, joissa on yli 3000 asukasta ja yhden teollisuusyrityksen (pl. öljyn ja kaasun tuotanto) henkilöstömäärä on viitenä vuonna ennen määritystä ollut vähintään 20 % kaupungin työllisistä. Kaupungit on jaettu kolmeen ryhmään usealla kriteerillä (kaupunginmuodostajayrityksen toiminnan lopetus, sen suunnittelemien työntekijöiden irtisanomisten määrä, arvio alan kehityksestä sekä kaupungin työttömyysaste ja asukkailta viranomaiskyselyillä saadut arviot kaupungin tilanteesta). Ongelmakaupunkeja on 1oo (75 vuonna 2013), heikentymisriskin alaisia lähes 150 ja loput yli 70 vakaiksi luokiteltuja. VT:n mukaan lista pitäisi päivittää.

Venäjän yli 80 hallintoalueesta 61 alueella on monokaupunkeja. Yli 200 kaupungissa ja yli 70 ongelmakaupungissa muodostajayrityksen toimialana on koneet, laitteet ja kuljetusvälineet, metallit, kaivannaiset tai metsäteollisuus.

Virallisen listan monokaupungeissa asui tämän vuoden alussa 13,6 milj. henkilöä eli 9,3 % maan väestöstä, 8,5 % työllisistä ja 11 % työttömistä. Kaupunginmuodostajayritysten tavaratoimitukset ovat 5–6 % koko maan toimituksista, ja niillä on miljoona työntekijää eli 1,5 % työllisistä. Ongelmakaupungeissa asuu vajaat 3 % väestöstä. Kolmessa monokaupungissa väestöä on kussakin yli puoli miljoonaa, ja niistä kaksi on ongelmakaupunkeja. VT:n erillisen kyselyn mukaan monokaupunkien asukkaista 70 % pitää elämistä epäsuotuisana tai vaivoin siedettävänä ja 60 % haluaisi muuttaa muualle. Paikallisviranomaisten toimia pitää riittävinä 8 %. Monokaupunkien väestö on VT:n mukaan vähentynyt myös viime vuosina ja muodostajayritysten tavaratoimitusten määrä on supistunut noin 6 % vuosien 2015–16 aikana.