Venäjän duuma ja federaationeuvosto hyväksyivät federaation ja valtion sosiaalirahastojen budjetit

Federaatiobudjetin tulojen ja menojen kokonaisarviot vuosille 2017–2019 säilyivät hallituksen esityksen mukaisina. Federaatiobudjetti edustaa suunnilleen puolta koko julkisesta taloudesta (konsolidoidusta budjetista). Mikäli budjetin tuloarvion varsin varovainen oletus öljyn hinnasta toteutuu (Urals-öljy 40 dollaria tynnyriltä), tulot pysyvät lähivuosina vähän yli 15 prosentissa BKT:stä eli tämän vuoden alentuneella tasolla (tämän vuoden lukemaan ei ole tässä laskettu Rosneftin osakkeiden myynnistä saatavia varoja).

Federaatiobudjetin menot supistuvat jopa nimellisesti hieman, ja niiden osuus BKT:stä painuu ensi vuonna alle 19 prosenttiin. Tällä budjetin vaje madaltuu tuntuvasti tästä vuodesta ja on ensi vuonna 3,2 % BKT:stä. Ensi vuoden vajeesta kaksi kolmasosaa aiotaan rahoittaa Reservirahastosta sekä Kansallisen hyvinvoinnin rahastosta, ja vuoden 2018 vajeesta runsaat puolet katetaan hyvinvointirahastosta.

Jos öljyn hinta tulee olemaan 10 dollaria oletettua korkeampi, tulot muodostuvat osapuilleen 1,5 BKT-prosenttiyksikköä arvioitua suuremmiksi. Finanssiministeri Siluanov totesi federaatiobudjetin käsittelyn yhteydessä, että tilanteen salliessa budjettia tullaan jo ensi vuonna muuttamaan lisäämällä menoja mm. talouden tukiaisiin.

Valtion puolustusmenot, jotka katetaan kokonaan federaatiobudjetista, aiotaan pitää nimellisesti jopa pienempinä kuin vuosina 2015–2016, joskin tilannetta paikkaa puolustusteollisuudelle luotu vara ottaa paljon valtion takaamia pankkiluottoja. Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen menoja on määrä karsia (niistä federaatiobudjetti kattaa 95 %).

Varojen siirrot valtion eläkerahastoon nousevat muutaman vuoden kestäneen puolustusmenobuumin lauhtuessa jälleen federaatiobudjetin ylivoimaisesti suurimmaksi yksittäiseksi menoeräksi (lähes neljäsosaan menoista), vaikka nousua hillitsee työtätekevien eläkeläisten jääminen ilman eläkkeiden inflaatiokorotuksia. Eläkerahaston ja muiden sosiaalirahastojen menot kasvavat varsinkin ensi vuonna huomattavasti nopeammin kuin julkisen talouden muut menot.