BOFIT Viikkokatsaus 2015/12
Kiinan kehityspankki kiinnostaa Euroopassa
Iso-Britannia ilmoitti tällä viikolla olevansa halukas liittymään perustajajäseneksi Aasian infrastruktuuri-investointipankkiin (Asian Infrastructure Investment Bank, AIIB) ensimmäisenä eurooppalaisena valtiona. Yhdysvaltojen kielteisestä reaktiosta huolimatta myös Saksa, Ranska, Italia ja Luxemburg seurasivat Iso-Britannian vanavedessä. Kiinassa Euroopan maiden liittymishalut otettiin myönteisesti vastaan. Esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Indonesia ovat jo mukana ja nyt myös Australia ja Etelä-Korea harkitsevat kehityspankkiin liittymistä. Tällä hetkellä kehityspankissa on jo jäsenenä tai liittymishalustaan on virallisesti ilmoittanut yhteensä 32 maata.
Yhdysvallat ja monet muut kehittyneet taloudet sekä kansainväliset toimijat ovat olleet huolissaan AIIB:n toiminnan avoimuudesta ja hallinnon laadusta sekä pankin mahdollisuuksista edistää Kiinan ulkopoliittisia tavoitteita Aasiassa. Iso-Britannia ja muut liittymisestä kiinnostuneet maat ovat perustelleet kantaansa mm. sillä, että pankin jäsenenä niillä on paremmat mahdollisuudet varmistaa AIIB:n toiminnan noudattavan kansainvälisiä standardeja. Liittymishalujen taustalla on varmasti myös kauppapolitiikka ja toiveet päästä osalliseksi kasvavasta juan-kaupasta parantamalla poliittisia suhteita Kiinaan.
AIIB:n alkupääoman on ilmoitettu olevan noin 50 mrd. dollaria. USA- ja Japani-vetoisen Aasian kehityspankin (ADB) pääoma on noin 160 mrd. dollaria ja Maailmanpankin pääoma noin 240 mrd. dollaria. Siten huolet siitä, että Kiina pyrkisi AIIB:llä korvaamaan olemassa olevat kansainväliset kehityspankit, lienevät liioiteltuja. Lisäksi kilpailu kehityspankkien kesken on yhtä tervetullutta kuin se on muillakin toimialoilla, ja esimerkiksi Aasian kehityspankin pääjohtajan mukaan myös yhteistyölle on tilaa.
Ylitarjonnasta ei Aasian infrastruktuuri-investointien suhteen ole huolta. Esimerkiksi Aasian kehityspankki on arvioinut alueen tarvitsevan vuosina 2010–2020 yhteensä yli 8 000 mrd. dollaria alueen infrastruktuurin kehittämiseen. Kansainväliset toimijat eivät tule mitenkään täyttämään Aasian infrastruktuuri-investointien vajetta, vaan päävastuu pysyy kansallisilla toimijoilla.